sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

TULi VESi


TULi VESi

Jonkun kalastajan värjöttelytuli loimuaa ahteella.
Tulen liki ja lasken rannankivelle tulen liki toviksi,
alan mittaamaan myötäleeseen sojuvaa laiskaa enoa.

Puolessa tunnissa päästän helposti kelpo järven ohitseni.
Toista sataa metriä leveän ja kilometriä pitkän.

Hullu ajatus, nooooo, se ei ole kovinkaan harvinaista,
puikahtaa päähän - onhan tässä mitattu taivastakin.
Päiväkausia tunturin kallaassa.

Aprikoin, setvin, kuinkahan monta litraa ihminen
mahtaa juoda elinaikanaan vettä?

Päässälaskien alle parisataa kuutioita - satavuotias.
Ei siis kummonenkaan lompolo;
neljätoista kertaa neljätoista,
jonkun vöyrään äveriään takapihan uima-altaallinen.
Lopetan. Patterit loppuu.

Tuijotan tuleen ja ajattelen uudelleen vettä,
uudesta vinkkelistä;
nyt purjeveneen peräaaltoa joka jatkuu katkeamattomana,
taivaanrannan taa, horisontin taakse,
ilman taukoa,
jos vain laitamyötänen pitää.

Hymähdän.
Jos vain laitamyötänen pitää, elämä on tasapainossa.
Jatkuu katkeamattomana taivaanrannan taa,
horisontin taakse. Ilman taukoa.

Oh-show-tah hoi-ne

3 kommenttia:

  1. Liekö sen miehen elämä tasapainossa joka luovii siksakkia vastatuuleen?

    VastaaPoista
  2. Ehkäpä elämässä ei olekaan hyvä pitää taukoa.

    VastaaPoista
  3. Demetriukselle:
    Sekin on tapa mennä eteenpäin, vaikkakin hitaammin. Sanotaan että matka ei tapa vaan vauhti.

    Isopeikolle:
    Niin - kyllä minusta inimisen tulisi pyrkiä elämään elämänsä yhdessä pätkässä. Siitä on wähemmän haittaa lajitovereille.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi