MUUTEN KASTUU JA TULEE MÄRÄKSi
Kaikella on kiirunsa.
Sateen uhatessa kirjoitan runoa hopulla,
etten kastu - tipahda virtaan kuin lastu
ja lähde lipumaan merelle;
monien polvien, pudasten ja vuopajien kautta.
Juvat, könkäät, kurkkiot, nivat ja kosket,
putouksetkin meinavat unehtua läpikotaisin
tässä anhittomassa hopussa.
Rannan kivellä istuminen on uhkarohkeaa, jopa yltiöpäistä.
Vihko sylissä ja kynä hampaissa.
Paraskin Aleksis. Kivellä.
Joku suorasanainen prosaisti sanoisi.
Kääntäisi selkänsä ja nauraisi päin törmää,
vain hytkyvät hartiat paljastaisivat sisäisen onean ilon
ja sitä seuraavan onsin onnentunteen.
Nyt jo pisaroi - kuksan kokoisillako se läimäyttelee?
Waimon paituliin, pitkin koko selkäpiitä
Kärpässienen kokoisia märkiä länttejä kasvaa
selkään vieriviereen, toistensa tykö.
Jalan vieressä itseasiassa sataa jo.
On lähdettävä sisään,
muuten kastuu ja tulee märäksi.
Kaikella on kiirunsa.
Sateen uhatessa kirjoitan runoa hopulla,
etten kastu - tipahda virtaan kuin lastu
ja lähde lipumaan merelle;
monien polvien, pudasten ja vuopajien kautta.
Juvat, könkäät, kurkkiot, nivat ja kosket,
putouksetkin meinavat unehtua läpikotaisin
tässä anhittomassa hopussa.
Rannan kivellä istuminen on uhkarohkeaa, jopa yltiöpäistä.
Vihko sylissä ja kynä hampaissa.
Paraskin Aleksis. Kivellä.
Joku suorasanainen prosaisti sanoisi.
Kääntäisi selkänsä ja nauraisi päin törmää,
vain hytkyvät hartiat paljastaisivat sisäisen onean ilon
ja sitä seuraavan onsin onnentunteen.
Nyt jo pisaroi - kuksan kokoisillako se läimäyttelee?
Waimon paituliin, pitkin koko selkäpiitä
Kärpässienen kokoisia märkiä länttejä kasvaa
selkään vieriviereen, toistensa tykö.
Jalan vieressä itseasiassa sataa jo.
On lähdettävä sisään,
muuten kastuu ja tulee märäksi.
Oh-show-tah hoi-ne
Ihana kosteinen runo,olis täytynyt mennä noiden kauniiden kärpässienten alle sateensuojaan waimon kaa, ettei vaan sen paituli kastuis. Sinä kyllä kirjuutat runon kuin runon, missä vaan, satoi tai paistoi ja runon jossa tarina kulkemielenkiintoisen elämänläheisen oivalluksen kautta.Märän läntin koolla ei oo väliä kunhan ollaan vierivieressä. Kesä kuivaa minkä kastelee.
VastaaPoistaUnelmikolle:
VastaaPoistaKiitän ja kiitän. Kyllähän tuohon kirjuttamiseen pikkuhiljaa alkaa rutiinia tulla. Ja viestiä tai ajatusta on vaan koetettava sekaan tukkia.
Kesä kuivaa. Ja rakkaus!
Veikeitä sanoja.
VastaaPoistaVuopaja, kurkkio, anhiton....
Ollaan me rikkaita, kun on sanoja mistä valita!
Tuo kuksan kokoiset pisarat on vähän niiku meidänperän lokin kokoiset hyttyset; liekö totta?
Peikkokin kuittaa runon luetuksi. Tiksis.
VastaaPoistaArjaannelille:
VastaaPoistaNo totta-totta, wiimenen haastaja ellää!
Isopeikolle:
Tiksis! Palataan syyskuun alussa kun saan paksummat langat.