AAMUHERNE
Sataa niin sikeään
että hernerokkasumuun tulee reikä joka pisarasta;
se alkaa muistuttaa ihan näkimissäkin jo
pikemminkin kolmiulotteista neulamuikkuverkkoa
eli lävikköä eli siivilää eli sihtiä,
kuin sitä miksi sitä hassusti sanotaan.
Olennaista on myös eräs vaatimaton,
toki kovin oleellinen yksityiskohta;
tästä sumusta puuttuvat lihan retaleet
siinä missä rasvaiset läskipalluratkin killumasta,
reikiä sentään piisaa liki emmentaalimaisesti,
ellei jopa paremmin tässä aamun harmaassa.
Tuo nyt ei vielä mitään;
silkkaa helinää vain - kosteahkohkoa hölynpölyähköä -,
mutta kun sataa niin sakeaan,
ettei uksi mahdu pihtipielistään urkenemaan.
Sentään pitäisi päästä jollain aikaa uloa haistamaan;
ei tässä osaa koko päivää sisäpiirissä vermiä,
uloskäynnistä on muodostunut kutsumus - rutiini,
millä nimellä sitä kukin kutsuneekin.
Ehkäpä ihan mielen virkistykseksi vain
kannattaa tänä harmaana vaihtaa pekoni-muna
kotikutoiseen aamiaishernekeittoon.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi