LUMO

LUMO

Kaunista silti,
vaikka yläkerta kuin rypistelisi kurttujaan,
suoltaisi varistusta omista varastoistaan;
hunnusta käy arktiseen kevääseen mentäissä
tuo pilvihilseen ripottelu.

Se antaa ilmettä,
on viimeinen raikastava voitelu,
lupa krookusten ja helmililjojen puskea mannusta,
oikaista kirsin alla erääntynyt vartensa.

Eikä sitten muuta,
auvoisaa Jäämerenrannan huomenta,
niin viatonta ja koskettavaa,
että ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut
likimain kymmeneentuhanteen vuoteen.

Obsidiaanin siru sannassa viittaa johonkin,
vihjaa elämästä kahdella jalalla - ilman siipiä -
näillä paikoin,
mutta ei kerro koko totuutta,
joten sen näkee vain sielunsa silmin.

Tuo kyllä riittää tähän aamuun,
jotta ollaan sitä oltu ennenkin näillä tanhuvilla;
ihastuneena karuun kauneuteen,
lumottuna mykistävän upeaan valoon.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.