DANCE MACABRE
Suolaveden reunalla,
keväisen oneuden vaivaamalla märähköllä,
mustanvalkealla karilla vettä tihkuvia mustia,
rensseleitään tuulettavia ukkeleita.
Seisovat kallion kielillä hartiat korhollaan rivissä,
osa katselee itseään,
osa tuijottaa jonnekkin taivaansinen taa,
miljoonien ja miljoonien vuosien syntyynsä.
Merimerkin päällä yksittäinen kuolema -
varpaat kouristuneina betoniin -,
silmäilee päivän erikoistarjouksia levollisena.
Ei hoppua,
on se aika kun matkasta väsynyttä einestä on hyvin;
maitohappoista vaikka millä mitoin
ja lisää tulvii lounaasta lounaaksi.
Eivät hätkähdä kallion mustat ukot viikatemiestä,
Sisyfoksen lapsia ovat kaikki tyynni -,
piipahtavat kukin tovin elämässä omaa lintuaikaansa
ja palaavat sitten kuolemaan.
Ei se kovin vakavaa voi olla.
Tuulen uinahtamisen hetki;
Danse macabre soi hiljaa lempeässä tuulessa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi