RUTiiNiNOMAiSTA
Hänen ajaton korkeutensa -
se joka normaalisesti tunnetaan juuri
huikaisevasta rajattomasta korkeudestaan -,
oli eräänä taannoin niin matalalla että.
Syystäkin siis muudan iltapäiväviiden teehetki,
jonka ajattelimme viettää kiviterassin tapaisellamme,
meni syteen.
Jouduimme syömään sekä mansikkahillolla
ynnä kermavaahdollakin puleeratut lätyt mahallamme
viimekesäisen nurmikon jäisillä jäänteillä
että mahtuisimme jollain kurin
tuon lupaavasti poikkeuksellisen matalan taivaan alle.
Mutta se sinisyys,
syvä - puistattava sinisyys -,
se joka värisyttää willisti kehoja,
se oli kerrassaan loistava - matalallakin -
ja se sopi mansikan punaisuuteen kuin puolukka
jota valtoimenaan tursuava kermavaahto
vielä valkoisuudellaan vahvisti.
Elämä Arktisessa hysteriassa on tavanomaista,
rutiininluontoista arkea,
missään ei tapahdu koskaan mitään dramaattista,
taivas toki uhkaa pudota - ei vaan koskaan tee niin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi