KiPU

KiPU

Kaikki satava tästä eteenpäin;
lumi, vesi, tomu, hieruan hiekka,
tai mitä muuta luonto keksiikään -
on kuolemaa tälle talvelle.

Sen kamppailua - siis kuihtuvan talven -
voi seurata vilpittömin mielin;
omaa eloaan sietämättömästi keventäneenä,
ihan vaikkapa wanhan intialaisen fakiirin tapaan,
työntäen paksua äimää toisen persuun,
itse siitä kipua tuntematta lain.

Rupusakkilaisena odotan kiihottuneena - kieli lipoen -,
ilmastoinninmuutoshallusinaatioon antautuneilta
"tuorennettuja elämänohjeita rupusakille".

Siihen saakka on vain tyydyttävä seuraamaan
luonnonilmiöitä suun ääret ymmyrkäisinä,
silmät muljautettuna äärimmilleen seisomaan.

Wanha ystäväni Platon -
jostain ennenmuinoisen historian tunneilta -
muistutti aikoinaan kirjoitetun tekstin olevan
perin onnetonta, koska se jää kovin helposti heitteille,
eikä se pysty puolustamaan itseään.

Procul harum.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.