VAATiMATONTA
Kaunis huomen,
tyvenen hiljaisuus painaa lunta lyttyyn,
maininki käy kuiskaamassa sihahtaen santaan,
suolavesi lipoo ylimmäistä rantaa.
Vakiopaikoilla kinataan paremmuudesta,
reviiripiirin sisällä noustaan selkään,
jatketaan muina miehinä kailotusta,
pörhistellään mullistellen muille.
Tämä on pientä ja vaatimatonta,
kaikki sujuu normaaliseen tapaan
poissa suuren maailman kujeet kuin kotkotuksetkin;
länsimaista hapatusta tuskin tunnistaa.
Sarastus erkanee huomenkoista,
yhtyy huuruiseen idän valoon aukon leikaten,
ehättäytyy huippujen yli ennen Vaigatsia
ja kaikki sanotuksi sanominen valmistuu sen myötä.
Mielikuvitus hypähtää autereeseen,
riettaana loikkii longalta longalle;
nappaa täytesanan sieltä tai täältä
ja kiikuttaa sen suuhun maisteltavaksi.
Suulämpimien sanojen keko jalkain juurella kasvaa
ja sulattaa santaista rantalunta.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi