PiENPUSiKOSSA
On jo jotain sellaista vihjettä yöttömästä,
utuisia oireiden häiveitä,
kuin aajeita kuunaan - rimmen yllä tanssaamassa,
vaikka aika ei vielä varsinaisesti kypsä,
vasta kuulaan taivaanpiirin yli urkeneva lupaus.
Mutta ehtoo,
se kelluu loitommalle kauemmaksi,
yö - viimeisine rippeineen hiipuu peremmä,
syvimmäkseen ja mököttää;
pysähtyneen hetken punerva laheus hyväilee ihoa.
Tuulen pieksämä ahava heltyy sipaisusta,
löystyy hymyyn;
antautuu kisaan täyttymään ryhtyneen kuun kera.
Kummun takana,
pienpusikossa,
pyrstö palteen pintaa hipoen
tavoittelee huiluunsa nuottia rastas.
Hiljaisuus vastaa siihen sanomatta mitään,
pysähtyy kuuntelulle,
seisauttaa ajan niille sijoilleen.
Pallo jatkaa pyörimistään
kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi