KATOLLA
Huomenen tytär jokeltaa,
kamuaa isänsä riipissä intiimille intuitioriitille,
vuorelle - pienen taivaan katolle,
huojuvaisen yöttömän yön koissa;
ennen kuin kukaan on ehtinyt levolle panemaan
ennen kuin kukaan on ehtinyt heräämään.
Aika on hyvin - yli kaksi;
pienet kynsitulet sivutaskun kiehisillä,
terävä savuseiväs porautuu pystysuoraan,
kairaa avaruuden ytimeen - taivaita kohti.
Molemmat ovat kuuntelulla - isä sekä lapsi -,
äiti hyvän matkaa Höyhensaarilla sikeässä;
hetki on niin herkkä,
että jossain toisen maailman metsässä
ei liikahda mikään kukaan.
Molemmista päistä vähäpätö hyppysellinen hiuksia;
pyöritellään sormenpäissä nyytiksi,
painetaan pihkaisen lastun koloon...
...juhlallinen toimitus soljuu juohevasti,
vaatimaton tulen rääpäle saa lahjansa,
ritisee ilosta nauraessaan;
yhteys muinaiseen on luotu,
jossain seuraavilla vuorilla taivas itkee puuntoaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi