NAHKAPUSSi
Hyttysetön maailma on sekin jotain,
vaikka ei noista Hämärän rengeistä sen isompaa
haittaa ole kuunaan ollut,
sen minkä etutassu joskus väsyt huitomiseen
jossain tiheässä näreikössä muinoin -
ehken jopa hieman ärtymyksen puolelle.
Mutta silleen soppelisti silloinkin,
rakkaudesta elämään sikäläisessä maisemassa,
nyt Arktisen hysterian sisimmässä kauneudessa;
ei tarvitse -
ellei ehdoin tahdoin tuki itseään tyvenellä tundraan.
Suolaisen veden rannalla lepää hyvänolon tunne;
istuu majakan taakse asetetuilla poikkipuilla
luut pienessä kehon myötäisessä nahkapussissa
ja vain ihailee kevyitä riettaahkoja huokailujaan
jotka tanssivat laskuveden myötä tuonnemmaksi.
Ehken joskus sotkeutuvat elävään veteen,
ajelehtivat suuren tuntemattoman toiseen syrjään,
nousevat siellä sikäläiseen sieluun kuin kotiinsa.
Tai palaavat vuosien päästä -
tavallista väkevämmän vuoksen kyydillä -,
ruskolevään takertuneina myttyinä
koko sannan roskaten.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi