OTTOJA
Ilma liikkuu rutakasti,
tuo jyrinää ja pauhua niemennokalta,
pärskeiden sumu ulottuu puoliväliin lahden yli,
mutta pysyttelee kohteliaasti itse itselleen
asettamillaan rajoilla.
Pengermaa on kuiva,
törmä karisee,
janoiset korret ahmivat kosteuden harvoja rippeitä,
kurottavat vihreät säippänsä veden tuoksuun.
Tylli kipittää itsensä juoksuun,
pysähtyy äkin kuin seinään
kun ei nää enää einestään;
ohi ensimmäinen otto.
Seuraava kiihdytys,
samat sanat; ohi toinenkin otto.
Ehken väliin jotain pysähtyneempää,
näkimet hamuavat eeskahtaliikkeellä lähiötä;
kallion sylistä pilkistää kiviheimon yksilö.
Pulma syntyy siitä kuinka kuvata
se ortodoksisesti oikein kokonaiskuvan saamiseksi
kun sen alla lepää kokonainen maapallo;
on sittenkin pitäydyttävä tylliin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi