MERiMAiSEMA
Taas on päivä pulkassa,
kaikensorttinen päivittäispuuhastelu ohi,
prinsessa emonsa kainalon huomassa,
harrastaa puolihuolimatonta nänninnäykintää samalla
kun harkitsee siirtymistään Höyhensaarille vai -
pitäisikö vielä riipivän konsertin että olen olemassa.
Pikku majakan -
oikeammin sektoriloiston - merenpuolella on tyven,
se vähäpätö tuuli mikä hengissä,
uhkuu veltohkosti,
mutta vaikuttaa luopuvan sovinnolla yrityksestään;
mitäpä se hyvejää - tyhjän suap pyytämäti,
iha ilimon aikojjaa.
Seinä selän takana tukevan tanakasti;
hanakasti siihen nojaa,
luottaa niin,
että rohkenee levoontua itsekin,
antaa läskipalasten valua näkimilleen
ja sihtailla puolittain luomien raoista merimaisemaa.
Ei ole sanottavaa,
ei ääneen lausuttavaa,
vain pelkkä hyvä olo;
seinään liimautunut ihmisotus ei kiinnosta liki lipuvaa,
keskenään mutisevia haahkaemoja.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi