KYMMENEN TAi JOTAiN

KYMMENEN TAi JOTAiN

Vähiin hiipuvat yöttömät,
kuni putoovat hetkeen maan varjossa;
enää kymmenen tai jotain,
päivä väistyy hetkeksi.

Piipahtaa varjon suomassa huomassa - siimeksessä,
ikään kuin totuttelee tulevaan Mörököllilään,
vaikk'on tehnyt sitä samaa miljoonia vuosia;
uusi kerta on aina uusi kerta,
sen vertaista ei ole.

Keto seuraa valon sydäntä kellon viisarina,
nuokahtaa tismalleen oikealla hetkellä,
virkoaa sitten;
uinahtaa siinä välissä ja toipuu takaisin elämälle,
kuni jonain lämpimän syyskesän yönä tuo uni
muuttuu matkaksi Talvelaan.

Kipenen verran haikeutta mielen liikutuksissa;
mitä sitä turhia kieltämään - wanhasta muistista,
kesän hereys ja tuoksut haihtuvat pikkuhiljaa.

Tilalle tulevat usvien mystiset tanssit
jotka valuvat kallaita alas - liehuvat alanteiden yllä;
jutauttaa,
oikein hytkäyttää hartioista
kun pitää pidätellä lapsellista purkausta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.