PAKSUA
Sumu täyttyy näkymättömistä askelista,
hissuttelevia sipsutuksia -
ne oikeastaan vaistoaa jo hiukan ennen kuulemistaan.
Parahiksi juuri kuni duffeleihin, trensseihin
tai muihin luotettaviin asuihin pukeutuneet
putkahtavat esiin sakeudesta haamuina.
Kaikkialla ylt'ympäriinsä laheaa
harmaata hiljaista,
paikoin jopa hipi - kaikilla tunnetuilla murteilla;
kaiku joka yleensä höylin nohevana,
kerkkäänäkin vastaa;
on nyt lomautettu yhdessä tuuliviirin ja yön kera.
Tuulenosoittaja roikkuu,
yö lymynnee jossain kurun pohjan onkaloissa
talven varalle turkkiaan paikaten
ja kaiku on pestattu hevi-bändiin öyhöttämään.
Päivä on ylimmäisenä mestarina,
kaiken harmaan päällä hääräämässä,
määräämässä porotuksellaan sumulle kulloisenkin
paikan, paksuuden sekä liikkeen elossaoloajan.
Ei tämä haitaksi mitenkään ole,
ei - vaikkei ojennettua omaa kättänsä näe.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi