SUTTESGÁLDU
Herran vuonna lähteellä,
mustana hohkaa sulan rasvainen silmä,
lompoloksi paisuneen kaltion tyven kuvastin;
kertoo - muttei paljasta millaista elämää
sen ranta-ahteilla on vuosituhanten saatossa vietetty.
Voittiko väkevän kiiman anhiton riettaus pyhyyden
vaiko toisinpäin ja tola jäi sille tielleen?
Kieltämättä viehättävä paikka lisääntyä,
otolliset elinolosuhteet
jo alkujaankin wanhoina syntyville vunukoille.
Sula vesi jatkaa valumistaan - ikuista virkaansa,
solina värisyttää kehoa,
henkeä on vedettävä hartaasti,
väkisinkin tuntuu kuohuttavan;
raskaat jalat vastustavat kapuamista.
Juovuttava vaikutus tunnelmaan - seista tievan päällä;
kun onea kulopussikoi aprikoi oksalla tulevaisuutta:
"Tuleeko kuolema tiaisen kautta?"
Sitten harjukaraseppä, lepässä - hieman alempana,
manaa ankaraa elämää,
katuu luomista ja huomista.
Otan termosmukista juomista ja ihmettelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi