ÄiJÄNKÄPPÄNÄ
Kummallista on martaan loppu,
tämä talveen asettuminen;
sään äkeää ämpyilyä tuokio,
hetken kuin horna pääsemässä valloilleen ruoskineen,
toisella erää pakkanen polttelee kynsiä ja poskipäitä.
Sitten jo lauha leyhähdys,
asettuu tyyten tyveneksi;
pakkolomauttaa tuuliviirin,
seestyessään värjää taivaanpiirin helvetin lieskoiksi.
Niin pistämättömän hiljaista.
Sääilmiöt oleilevat miesmuistin takana,
tuntemattomassa hampaattomina,
osaamatta sen kummempaa pysyvää.
Tekee mokoma oikkuilu levottomaksi,
mihinkään ei osaa tarttua
kun ei osaa arvuutella tuntia pidemmälle
mitä sieltä on seuraavaksi odotettavissa.
Äijänkäppänä astuu rantteelle,
sanoo epähuomiossa kissalle: "kissa";
kaikki kylän kollit höristävät pankoilla korviaan,
neiti-ihmiset hipaisevat vanhasta muistista peräänsä,
kohentavat sipaisemalla vuoden wanhaa kampaustaan
ja varmistavat peilin edessä hymynsä maireaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi