MOOSES
Ammoin kesällä elävältä kuoliaaksi runnottu paju,
nyt se kalisee ravissa;
äänen erottaa katsomallakin - sellainen ilmestys,
jos joku viitsii huomata.
Matalan auringon valo siilautuu
elottoman lehvästön läpi punervana,
siksi sattuu silmään näkijälle,
piirtyy verestävänä väriläikkänä valjussa,
harmaan mustavalkoisessa,
kaiken toivonsa heittäneessä maailmassa.
Jäljellä enää satunaisten värien poimiminen;
yksi kerrallaan,
ihan sitä tehen,
niillä töin suorastaan;
tästä oudosta synkän oneasta sadunmaasta,
ennen lopullista tilapäistä menetystä.
Ja löytyyhän - totta Mooses;
ottaa silmän näppiinsä ja katsoo,
vedestä ja jäästä!
Kyse on apean mielen kapean kynnyksen ylittämisestä,
kehtaamisesta senkin jälkeen
kun muut jo sanovat pelin menetetyksi pillit pussissa
ja vaipuvat laumoittain ankaraan talviuneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi