HiiVA PUUTTUU
Tykkyä tässä odotellaan,
vaan ei taida olla lykkyä sen suhteen;
kosteat tuulet puuttuvat,
täytyisi ajaa huruutella vikasuuntaan kotvanen,
kuni tuota herkkua siunaantuisi silmin ahmittavaksi.
Sitä ihminen paremman puutteessa - epätoivossaan,
panee kyynärät viksalleen leuan alle;
tuijottaa lähintä pöpelikköä näkimillään niin tuimasti,
että tähdenlentoja sataa verkkokalvolla
ja eikä mikään vähäinen lumen höttö oksilla
ala siitään sen kummemmin turpoamaan tykyksi.
Hiiva puuttuu - riettaan räävitön hurlumhei,
tahtomisen kiima, elon ankara käyttövoima.
Sielunrauhan vastakappale - hurmaava mielikuvitus;
liian on romanttinen höpsö tähän hommaan,
vaikka siirtääkin työkseen vuoria Moosekselle;
sentään olemattoman muuttaminen tykyksi
on näinä päivinä liian haastava vaade sillekkin.
Se on itsestään selvä pyy - oitis kun selviää;
ei tule tykky toivomalla - tulee menemällä;
sinne missä sitä on.
Mielikuvitus on vaaleanpunaista lunta joka
sulaa ennen satamistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi