JALAT HARALLAAN
Runo ja arki,
karheaa lumista rousteikkoa niin petoksellisena,
että on harkiten käveltävä jalat harallaan silloin
kun muut eivät näe ja luule;
jos haluaa palata ehyenä kynänsä ääreen.
Plusmiinusnolla on petollisempi huojuvaa uskoa,
lähes politikkojen tasoa;
tasaista valkoista samettista alavaa kattavasti,
niin herkkää - niin kaunista pyöreinä muotoina,
että jo sitä silmäillessä vierähtää kyynel poskelle,
kastellen suupielen,
valahtaessaan leuankärjestä maailmalle.
Ja kuitenkin totuus saattaa koittaa
jo heti toisella tai kolmannella;
äkin yllättäin sitä huomaa loikovan maassa pitkänään,
kyseenalaisessa asennossa.
Vähintäänkin yllätyksestä kipua tuntien ellei muutoin;
ilman että olisi ennättänyt lainkaan miettiä,
kannattaako heittäytyä suosiolla maahan
ennen kuin lentää persielleen.
Puno maatessais runo riettaista sanoista - tosi väkevä,
jos et muuta tekemistä siihen hätää keksi
ja kamua ylös ennen kuin ihmiset näkevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi