POiSSA
Jään laulut loistavat poissaolollaan,
onsi tunne - kun on tottunut valjastamaan itsensä
joka syksyiseen konserttiin hyvissä ajoin,
raatuskaa vahtaamalla,
olosuhteita tarkkaamalla.
Apeana on tyydyttävä katselemaan tummuvia kansia,
ryydyttävä;
suveutunut lumi painaa - jää norjistuu ja taipuu,
vesi uhkuu päälle,
ryhtyy sulattamaan kahtapuolta yhtäaikaa.
Missä hötkyilee Pakkasen Poika - täällä olisi töitä;
kipakasti olisi käytävä kantta vahvomaan nyt oitis,
pitäisi saada jämäkkää kaikupohjaa kattavasti;
koko kinkerpiiriin.
Kuuntelijoita on käynyt parhailla paikoilla tie sonnalla;
poistunut äkeänä rannalta väkevää sivuryöppyä,
huomatessaan syyslaulujen syntisen mustan syöverin
aaltoilevan sulana.
Poissa ovat vahtaajain korvista upean oneat volahtelut,
ulinat jotka kiirivät ulapoita myöten rannalta toiselle.
Jossain tulevan pakkasen povessa
piilevät yhä valitukset, parahtelut, parkaisut,
karjaisut ja väsähtäneet räsähtelyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi