HiiPii
Jokivarren elämä sujuu niin verkkaan;
näyttää ettei suju lain,
on sillä tavalla runsaasti somimoilleen hidasta,
että näyttää kuin vesi junnaisi paikoillaan,
mutta sen sijaan rannat,
ne liukuisivat vastaanpanemattomina myötään.
Väärin nähty,
on hieraistava näkimiään,
nipistettävä poskesta kiljuakseen ääneen;
höristettävä kuulimiaan,
voidakseen herätä omituisesta valveunesta.
Sininen se hiipii,
valuu tunturien kiireiltä kallaita kuruihin,
tursuaa purojen suista väkevänä valtauomaan;
siinä sen tekemiset.
Virtaa mereen ja ihmisten mieliin.
Sillalta näkee hyvin,
varjot sulaneet pois,
sielut hamuavat mukaan;
onttoja ihmisiä keinovaloelämässä.
Vain missä silmitön wimma,
hoppu puuttuu tyystin atmosfääristä?
On sinisen hetken äänetön tola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi