CiRCULUS ViTiOSUS
Valkoinen palaa maisemaan pikkuhiljaa,
jälkeen mystisten vaiheiden,
ihmisten mieltä oudoksuttaneiden pitkin syksyä.
Miesmuisteja on selattu ja kerrattu sellainen pino,
ettei toista laitaa ylety katsomaan.
Lämpötilan vaihtelut,
äkilliset - ennalta arvaamattomat,
kuin mielipuolen mielenkäännökset,
taitavat vihdoin olla ohi;
sää käy jantumaan.
Talvi pääsee selän päälle
ja ottaa niskalenkin ilmastonmuutoshallusinaatiosta.
Pakkanen ryhtyy oikealle tolalle,
asettuu hoitamaan roolinsa mukaista kylmähuoltoa
kestävän kehityksen hengessä.
Lunta rantteelle ja tupaankin,
jos ei huoli anturoitaan kopistaa.
Yölliset, työlliset lumisateet - circulus vitiosus,
noidankehä päivittäisjoutilaalle taivaanrannanmaalarille,
pikkutarkkaa kolaamista reunasta toiseen
ja sitten sama uudelleen - vuorotta.
Enää ei talvea huudella, ei kyseenalaisteta tuloa;
pikemminkin mietitään kuumeisesti sen pois menoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi