KAiKENLAiSTA VAiVAA

KAiKENLAiSTA VAiVAA

Mieli vie, saanut rietas otteen,
kutittaa takaumilla makuaistimia;
sellainen mielenteko - tyhjä on panna kampoihin
kun on saanut päähänsä - taas ties mistä.

Vänkää mokoma - korvamatona soi;
tulen tarinoita on päästävä kuuntelemaan.
Ja missäs se parhaiten suontuu kuin torkkotulilla.

Kaikenlaista vaivaa laiskansutjakkaan,
vermeilyyn ihastuneeseen raatoon,
saa tuo omin päinsä ailahteleva mielen lento.
Senkö täytistä
ja mistä lemmosta se nyt tähän lennähti?

Ei auta - rillaa koko ajan mielessä;
ei anna muuta puuhata,
parasta nakata hynttyyt niskaan,
ottaa kirves vyölle ynnä lähtä tallustamaan kuolpunaan;
tuttu kanto siellä,
pieksän sen tuhannen pillun päreiksi
ja tyrkkään tulen torkkoon.

Istua kakotan pölkyllä nälkään saakka;
hörpin kohvetta ratoksi,
kuunnelkoon tulen jorinoita sielu,
saanpahan mielenrauhan toviksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!