HUURUN HAiVENiA
Kirpakka pakkanen enteilee kirkasta päivää,
kummasti muinaisten esi-isien jättämä haikeus valoon
palautuu kenties satojen sukupolvien takaa tuoreena.
Tämä havahdus saa alitajuisesti,
ikään kuin refleksinä järjestelemään päivänsä niin,
että jossakin vaiheessa - muun hyörinän lomassa,
voi keskittyä hölläämään hetken haipuvalle auringolle.
Jokin mystinen wimma vain pistää seisahtumaan,
kuuntelemaan sanattomia hyvästejä,
viestejä jotka ennakoivat tulevaisuutta,
havaintoja ympärillä vaikuttavista olosuhteista.
Kopiseva kirsi - valkoisen huovan peittämä;
kujeilevien säteiden heijastamia helmiä vastavalossa,
huurun haivenia oksistoissa.
Sinistä hetkeä enteilevää kaikki tyynni.
Kaamos - yöttömässä yössä tiinehtynyt sinisen emä,
astuu vakain, määrätietoisin askelin kohti,
käy väkevänä päin - tunne vahvistuu jok'ikinen aamu.
Sielu kuohuu jo nyt levottomana odotuksesta;
odottaa kiihkeän malttamattona - hupsu,
päästäkseen varjojen kera huikentelemaan
viidenteen ulottuvuuteen - jopa kuudenteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi