MESTARi

MESTARi

Ja synnytettyään tulen,
puhallettuaan siihen hengen;
vasta sitten köllähti havuiselle lavitsalleen,
peurantaljojen päälle syrjälleen
ja haukkasi savustetusta reidestä aimo palan
valkoisilla hampaillaan ja kävi mussottamaan.

Tarina alkoi suoltumaan toisesta suupielestä;
kuin huomaamatta ikään - ihan luonnollisena asiana,
niin soljuvana,
ettei siihen kiinnittänyt mitään erikoista huomiota;
ennemminkin olisi silloin kiinnittänyt,
josko ei olisi alkanutkaan.

Nyt sitä tuli;
kosmisten virtojen sanatulva - katkeamattomana,
vuolaana kiehtovana jonona,
olisiko siihen heikompiluonteinen sanaa väliin saanut.
Sellainen kertoja - pulppusi.

Kymmenen tunnin - tai sadan - tai tuhannen päästä,
kohennuksia ainakin kymmenittän juttujen välillä,
poltettavakin monasti uhkaavasti loppumassa.

Mutta sanojen lomassa muutamalla tuimalla iskulla
wankkoja kelopölkkyjä pirstaleiksi
ja lyöntien selkään loputtomia tarinoita.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!