HEROTES

HEROTES

Ynseä kissi lojuu porstuan kommuutilla,
tasaharmaa hyvin syöny motlake
raottaa toista silmäluomeaan neljänneksen;
yrmeä kaikkivaltiaan katse,
monimurhaajan keltaisen silmän tuikea häivähdys.

Niin nyrpeän ylimielinen,
että sisäänastujalle tulee oitis tympeä olo;
tuonko siunauksella tässä sisään käydään.
Lemmonko Herotes se luulee olevansa?

Kavahtaen - hieman kaartaen varmuuden vuoksi,
muutama askel eteisen matolla;
tiedä näistä tätien lempeistä saatanoista.

Lenseän kutittava asiantynkä muuttuu penseäksi;
ennen pirtin oven aukaisua hämmentävää empimistä,
oliko se tosissaan vai eikö?

Ujo koputus - elämä on sittenkin arpapeliä,
kevyitä askeleita tuonpuoleisesta - ovi raottuu,
vähinpiinsä pukeutunut frouashenkilö kujertaa;
"Tulehan sieltä Mörkö - ollaan jo ootettu."

Sielu ristinmerkkiä hapuillen käy nuori vieras paratiisiin.
Tunturissa sammutetaan valot.
Revontulten voihke kuuluu rantteelle saakka.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!