PALAVERi

PALAVERi

Taivaanpiiri pitää pintansa,
kultainen viiru väkevöityy sarastuksen oireista,
ilmestyy aamunkoissa kaakonpuolesta tunturien takaa.

Uskomaton värileikki,
epäuskoisia silmiä hierretään,
kierretään päätä pöllön tapaan;
tulematta sen hurskaammaksi.

Kauneuden ihailijoiden vähäläntä ja -pätöinen sakki
kokoustaa räjähtäneen maitolaiturin rippeillä;
joutilaiden palaveri tyhjänpäiväisyydestä,
taivaanrannanmaalareiden työnjako,
tuumii utua putkeen painava rekkamies Sisun sisällä.
Kone murisee ankarasti, mutta säästää raukat.

Kahden sielun haihatteleva symposium;
ei tungosta, etuilua puheenvuoroissa;
kaikille riittää
ja osa rannasta jää näillä näkymin käsittelemättä,
sillä urakoista ei kukaan innostu;
kauneus ei iholle hikeä kaipaa.

Puuntavat pilvet vahvistavat sinne tänne pälyileviä,
uteliaan epäröiviä katseita;
vielä on harkinta-aikaa laskeutumiseen,
siniseen vielä tovi ja kotvanen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!