PARi SAVUA
Ylös tunturin kallasta,
kaikilla neljällä tassulla palasta kuopien;
maanpiirillä väkevä rako - oheneva viiva,
kultaiseksi korreksi kuihtuva.
Tuuli asettuu surusta iloksi saman tien,
juoksutus pysähtyy,
kulveet hyytyvät niille sijoilleen.
Aaltojen peittämä kiire,
valon viimeinen estraadi esiriput levällään yhä
vaikka laaksoa hallitsee pian ikuisuuden kestävä kaamos
aina valaistuun loppuunsa saakka.
Kylä lepää koskemattomana joen polvessa,
pari savua poraa reikää taivaanpiiriin,
hileinen musta virta kutvailee,
sinnittelee laiskasti painovoimaa vastaan.
Muutama kusiainen alhaalla maanpohjalla,
erottuu vaivoin pitkällä silmällä;
raahaa poikastaan narusta kiskoen.
Muuten on niin hiljaista,
että kuulee laulun tämän taulun takaa vakaana;
Jäämeren ankara sävel,
nousemassa kiivaana vastavirtaan uomaa pitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi