LiLLE FYR
Meri elämöi yhä.
myllertää - kiehuu kiukkuisena tuulen ahistaissa,
tohisee pikajunan lailla,
muttei koskaan saa mennyksi ohi - on vain,
on pysyvästi asemalla Lille Fyr.
On käännettävä katse taapäin - tulevaisuuteen;
tundran ja meren muistot, sielun pesänteko,
kehoa värisyttäneet tunteet ja liikutukset ovat
vielä tuoreessa muistissa edessäni.
Ataraksia.
Talvi ei kestä kauaa - eikä varsinkaan ikuisuutta;
talvella tehdään talvisia asioita,
niin on pidetty tapana,
eikä hyvistä tavoista tule luopua itsekkäistä syistä,
ei vaikka kuin sielu palaisi,
mieli runnoisi protestia prostestin päälle.
Siksi tämä kiertolaisen onnellinen elämä;
jos ei mene koskaan metsän ohi,
ei sitä puilta erota,
eikä tiedä mitä seuraa sen jälkeen.
Elämisen suuri laiskuus - talviuni,
poissa wimma ja hulina;
jääköön saamatta sellainen mistei edes tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi