RYØNÆYØ
Arjen harmaa karma;
se mikä maahan saakka tulee,
valaisee vain tuokion kuni muuttuu sohjoiseksi joksikin,
ennalta tunnistamattomaksi liiskaksi;
ei vettä, ei lunta - jotain siltä väliltä,
kummallista huttua,
ei edes soseutunutta hyyhmää.
Vaan ahnas on kyllä takertumaan pieksun pohjaan;
sellaisilla kynsillä kiinni pitää tämä äitymä,
ettei meinaa karkean harjankaan edessä nöyrtyä.
Sisään tahtoisi kai mokoma ryönä tulla,
lämpimään pirttiin ulkoa värjöttelemästä;
tuulesta joka käy luihin ja ytimiin viiden villan läpi,
riipii selkäpiitä kuin tylsä riivinrauta.
Ei oteta lokakuun vistoa rähmää tuvan huomaan,
jääköön siteeksi talvelle mantuun,
tasoittukoon tahi olkoon sinamoisenaan,
siihen on juoksevan lumen hyvä tarrata,
siihen alkaa kasaamaan ensimmäistä kulvetta.
Ja tie;
näyttää niin huteron liukkaalta peijakas,
että pieni virheliike
ja kuljettajasta tulee herkästi matkustaja.
se mikä maahan saakka tulee,
valaisee vain tuokion kuni muuttuu sohjoiseksi joksikin,
ennalta tunnistamattomaksi liiskaksi;
ei vettä, ei lunta - jotain siltä väliltä,
kummallista huttua,
ei edes soseutunutta hyyhmää.
Vaan ahnas on kyllä takertumaan pieksun pohjaan;
sellaisilla kynsillä kiinni pitää tämä äitymä,
ettei meinaa karkean harjankaan edessä nöyrtyä.
Sisään tahtoisi kai mokoma ryönä tulla,
lämpimään pirttiin ulkoa värjöttelemästä;
tuulesta joka käy luihin ja ytimiin viiden villan läpi,
riipii selkäpiitä kuin tylsä riivinrauta.
Ei oteta lokakuun vistoa rähmää tuvan huomaan,
jääköön siteeksi talvelle mantuun,
tasoittukoon tahi olkoon sinamoisenaan,
siihen on juoksevan lumen hyvä tarrata,
siihen alkaa kasaamaan ensimmäistä kulvetta.
Ja tie;
näyttää niin huteron liukkaalta peijakas,
että pieni virheliike
ja kuljettajasta tulee herkästi matkustaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi