SYYSYSKÄ

SYYSYSKÄ

Tunturit sulavat taivaanpiirin harmaaseen horisonttiin
hiipuvat tasaiseksi, kaiken kattavaksi laakeudeksi;
kostea auer leikkaa laet tyystin
tehden maailmasta kaksiulotteisen ihmeen.

Siellä ne kuitenkin ovat,
syvälle mieleen syöpyneinä kuvina,
odottamassa pakkasaamujen kirpeää raikkautta,
luonnon suurta maalarimestaria
joka saa niiden upeat kupeet ja kallaat
hohtamaan häikäisevän valkoisina näkimissä jängän yli.

Tallessa ovat - suuret mahtavat tunturit,
jotka häipyvät ja ilmaantuvat näkyviin omaan tahtiin,
ilman ihmisen sanan sijaa.

Komeasarvisella hirvaalla on paha yskä,
rykii kiivaasti kymmenpäisen vaadinlauman ympärillä;
huonoa tuuria kun joutuu syyslentsussa paimeneen.

Sekaisin on ukkoparka tyyten,
nousee selkään rytyyttämään,
ikään kuin yskä astumalla lähtisi.

Vaan mistä tuon konstin varmaksi osaa sanoa,
oudossa maassa - vaikka niin lieneekin.
Täytynee kokeilla kun seuraavan kerran ryityttää.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!