lauantai 19. lokakuuta 2013

LUMiAiTA


LUMiAiTA

Pahaenteinen kosketus kyllä leijailee ilmassa,
mutta tuuli kutvailee niin huolettoman levollisena,
kädet taskussa pitkin raittia,
aivan kuin kaikki puhallettava olisi jo täynnä;
tälle talvelle - joka ei ole vielä alkanut edes.

Rytyyttää kurillaan ranta-ahteen heinää,
panee periksi antaneet yhä kahisemaan;
semmoinen vekkuli tämä epeli.

Tuulipussi roikkuu joutilaan työttömänä,
näyttää että pysyvästi,
tuskin tuohon saa enää virtaa puhaltamalla.
Virttynyt, hirttynyt - kuollut vissiin tankoonsa;
pureeko riepuun edes ELY-keskuksen karenssi,
se jää YLE-uutisoinnin varaan.

Nooh - jos tässä lykästää - onni kääntyy
ja myräkkä syntyy tuiskuineen, meren ryöppyineen,
niin kyllä se vain mokoma sopii
onpahan aidalle ensi kertaa hommia,
pääsee kykenemään.

Hyvästä puusta tolpat - hidasta pohjoisen puuta,
kiinalaisten kantapäihin ylettyvät;
tervaiset kärjet.
Varma on aina varmaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi