SiiRTYMÄ

SiiRTYMÄ

Sateen renkutus katolla yltyy välillä ropinaksi,
mielikuvat laukkaavat vuosisatojen taa;
istumaan tuohikattoisen tuvan tulisijan ääreen
odottamaan padassa valmistuvaa atriaa.

Päivä on lähes täysi,
nuutuneen oloisia katseita pöydän yli toisista toisiin;
pitkä päivä merellä - hämärästä hämärään, on ohi,
välttämättömät puuhat laiturilla saatu päätökseen.
Nyt on palkinnon vuoro...

Lempo soikoon kuinka herkästi sielu haihattelee,
ei tarvita kuin tavallista tiivimpi nykypäivän tahti
ja jo osaa mokoma asennoitua entisaikojen tolaan,
vaikka kaikki on vain arvausta - kirjoista opittua,
sen aikaisen tosielämän faktoja paitsi tyyten.

Niin hassulta kuin se tuntuukin,
sateen äänen luoma onean apea tunne,
sen upean kapea siivu - ohut kaistale, nuoralla tanssi;
se jos mikä siirtää sielua kirjallisuuden laveaa kaistaa
kauas entisaikojen historiaan.

Hetikohta mielessä väikkyvät Paulaharjun
ja muiden Ruijan kuvaajien perinpohjaiset kertomukset,
tarinat ja selvitykset sitkeästä kansasta
hyisen meren äärellä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!