perjantai 18. lokakuuta 2013

FUROR ARCTiCUS


FUROR ARCTiCUS

Taivas palaa,
aurinko loputtomalla matkalla Hesperiaan,
tulenkarvaisen verenpunainen hiljaisuus;
jok'ikinen kerta siinä on jotain sykähdyttävää.

Olemattoman suuri munaskuita voiteleva draama;
hiplaa sielua sellaisella höyhenellä joka ei tunnu,
sen vain hartaana aistii.

Jo pelkkä ajatuskin tuottaa liikaa mekkalaa,
tässä temppelissä on osattava olla vaiti,
viisainta seurata mykällä katseella
kun maa kohoa varjoksi
ja peittää massallaan valon.

Kovia kokenut älli selittää,
se on vain tilapäistä - se on vain tilapäistä,
kuten elämä muutoinkin;
synnymme jostakin - elämme, palaamme jonnekkin.
Ei se kovin vakavaa voi olla.

Samanlainen paikallaanpysymätön mierolainen,
kuin maa jonka tanhuaa astelemma,
on itse elämä;
nousee virkeänä aamulla,
kokee suurimmat hetkensä useimmiten puolitiessä
ja uinahtaa ehtoolla kokemusta rikkaampana.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi