perjantai 4. lokakuuta 2013

ANKKURiNAPiT


ANKKURiNAPiT

Enteilee,
ei osaa sanoa millekkä asettuisi,
kovin penseänä häämöttää taivaanpiiri,
oireet alkavat olla jo tutut;
äkin kohta sataa kahtasataa.

Sellainen renkutus alkaa akkunapelliin,

että soi kesäillan valssi ja varisevat lehdet yhtä aikaa;
ilman pirunkeuhkoa.

Horisontin päällä kyllä kollottaa vielä
keltainen raita täyttä häkää,
mutta tällä rannallapa ei piisaa enää villapaita,
pitää olla tiivimpää, tuhdimpaa,
sellaista jonka läpi ei hurakat ja tirpuset lennä.

Kansitakki - ja ankkurinapeilla;
sen sorttinen se pitää olla - vähintään,
mustaa sarkkaa ja toppavuorella,
kauluksessa pituutta riittävästi töröttämään pystyssä;
niskaan puhaltavan suojaksi.

Semmosella kyllä pärjää,
vaikka puhaltelisi seitsemää-kahdeksaakin boforia;
hyvinkin kepeästi sellasella vaateparrella
nämä itärannikon tuiverrukset.
Ei kahta puhetta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi