PALAVERiT
Pientä vikinää rannan kivillä
hyvän matkaa talolta wanhaa rantatietä;
merisirrien vaatimatonta dialogia
laiskasti vellovan laskuveden äärellä.
Arkailemattomia pieniä rannanvärisiä höyhenpalleroita,
niin hyvin kiviä mallaten,
että näkimiä pitää siristää äkätäkseen otukset.
Jotenkin herkistyttävää himmentyvässä ehtoossa,
hämäränhenkien jo ryömiessä kallioloukkojen siimeksistä
vermistellen, mutta hyvinkin määrätietoisesti.
Äkin pelmahtaa jostain ylempää tunturista
väkitukku pulmusia kallionkielekkeelle;
varmaankin tämän perän laitimmaisia lähtijöitä.
Palaveeraavat siinä kovin tovin
kuni pyrähtävät reput selässä ja pakaasit muassaan
siipispankoilleen ja ovat hetkessä pois.
Yksinäinen untuva leijailee enteellisesti,
lumihiutaleen lailla tanssahdellen,
kieputellen piruetin toisensa jälkeen.
Muuten onkin sitten hiljaisempaa,
vain meri huokaa - sitä ei lasketa.
hyvän matkaa talolta wanhaa rantatietä;
merisirrien vaatimatonta dialogia
laiskasti vellovan laskuveden äärellä.
Arkailemattomia pieniä rannanvärisiä höyhenpalleroita,
niin hyvin kiviä mallaten,
että näkimiä pitää siristää äkätäkseen otukset.
Jotenkin herkistyttävää himmentyvässä ehtoossa,
hämäränhenkien jo ryömiessä kallioloukkojen siimeksistä
vermistellen, mutta hyvinkin määrätietoisesti.
Äkin pelmahtaa jostain ylempää tunturista
väkitukku pulmusia kallionkielekkeelle;
varmaankin tämän perän laitimmaisia lähtijöitä.
Palaveeraavat siinä kovin tovin
kuni pyrähtävät reput selässä ja pakaasit muassaan
siipispankoilleen ja ovat hetkessä pois.
Yksinäinen untuva leijailee enteellisesti,
lumihiutaleen lailla tanssahdellen,
kieputellen piruetin toisensa jälkeen.
Muuten onkin sitten hiljaisempaa,
vain meri huokaa - sitä ei lasketa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi