TULVA

TULVA

Kuulaan viileä keväinen ilta,
lompolon yli hehkuva auringon silta.
Williä tanssiva surviaisparvi hyrrää mykkänä
tyvenen läikän yllä.

Pysähdyn ahteelle ehtoon kävelyllä;
sijaan silmillä paikan rauhaisaan lehtoon,
asetan itseni nojalle maan kehtoon,
kohdistan katseeni kaltion tulo-ojalle.

Pumpulilampaita kattona - mattona ylivuotisia heiniä,
seininä kiihkeästi esiin tunkevan uuden ruohon piipat;
niiden pyörryttävän riipivä tuoksu.

Viitaan hairahtuneen aihkin väkevä juurakko
selkäpiini takana tukena otan sarvista
huikentelevan sieluni mielenmaisemaa - selätän
ja yhdistän sen aistielinten ympäristöstä
välittämään pursuvaan tietotulvaan;
Rauhoitun vähitellen tuoksinan tiimoilta.

Eikä hämmästykselleni ole mittaa - ei määrää;
en ole uskoa silmiäni
kun toisen rannan viimeinen valkoinen lumimöykky
äkin liikahtaa,
kohottaa päätään
ja sulaa muutamalla harkitulla loikalla pois.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!