HiiRi SAA KORVANSA
Ulkona palaa sellainen liekki,
hirmuinen tuli,
että porottaa mustaksi lopunkin kalvakkaan mannun.
Kaivaa maan sisään piiloon pannun siemenen,
kastelee sulavesillään
ja pian vihreällä niitulla astelee
niin ihminen kuin karja;
peräpäätä viskoen onnen kiljahduksilla.
Tievojen kupeita laskevat aamuisin aaveiden haamut,
leijuvat pyörteillen,
kietovat kostean sormensa
talvesta säästyneen korren ympäri;
puff - lounainen lempeä käy
ja jäljellä vehreällä sirkkalehdellä kristallipisara
valamassa uskoa odelmaan.
Ensimmäiset auringot tunkevat kivijalan sylistä
konsertin yltyessä täyteen mittaansa.
Riemulla ei rajoja - hiiri saa korvansa,
lemmenpareja täynnäns'
kaikki metsien ja lehtojen hämyisät siimekset.
Onnea, elämisen sietämätöntä keveyttä,
lisääntymisen kiihkeää kiimaa;
koko siunattu kevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi