SYVÄLLE SiELUUN
Se virsi tai laulu - tai taulu,
joka muille aistien ratoksi viritetään,
on paljosta ilosta tehty roihuuva liekki.
Virsi rakkaudesta sanojen suloiseen maailmaan,
kielen mystiseen tarinaan;
uppoutuen syvälle siihen kiehtovaan syöveriin,
josta löytyy kokonainen esi-isiemme ammoinen historia,
kielikuvien loputon valtameri,
juuri kun on pääsemässä rannalle.
Laulu koskettavan hiertävistä tuntemuksista,
jotka vuolaina virtoina valuvat silmäkulmista
jonkin mitättömän luonnon episodin havainnosta;
onnenkyynelinä tuon mokoman näkemisen,
kokemisen riemusta,
ilman tunteen tukahduttamista.
Taulu kauniin näkemisen hipaisusta,
koskettamatta koskettamalla,
ottamalla merkintä syvälle sieluun;
näkemällä se humeetissakin
niin kuin silmät sen näkevät.
Kaiken perustana sanojen asettelun vapaus;
tavallisen elämisen kahlitsematon keveys,
yhdessäolemisen sietämätön leveys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi