HAURAASSA YÖSSÄ
Vielä jokunen hassu tovi
ja kultainen kiekko asettuu taivaanpiirillä
vakituiselle sijalleen,
eikä luokoudu pois kotvaseen.
Rakentelee puolen yön aikaan Pohjoisnavalle
ulottuvia kultaisia siltoja;
jokaiselle katsojalle oman omituisen.
Niille aivan erityisesti,
joiden kiihkeässä rinnassa palaa wäkevä halu,
tuikean ähisevä wimma pohjoisen äärimmäisiin ääriin;
jopa kauemmaksikin, aina kosmisiin sfääreihin saakka.
Sinne sinne,
missä musiikkina vaiennut hiljaisuus,
sinne ihanan yksioikoiseen äärettömyyden tolaan,
missä sielu joutuu väistelemään enintään
näkymättömien revontulien loimuja.
Mikä hinku, mikä tuska ponkaista ilmaan,
kohota siivilleen ja kiiruhtaa sielunsa perään
kun astelee hauraassa yössä
kultaisista pisaroista kostuneessa merenrannassa.
Jos menneisyyteen tuossa tilassa katsoo,
vain raskaat anturain jäljet mustina sannassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi