HOLTiTTOMUUS KUTKUTTAA
Lokkien täplittämä rannan santa viilentää
jo pelkkänä näkymänä;
niiden näennäinen rauhallisuus aamunkoissa,
kaukaakatsojan silmissä nuokkuminen,
vaikk'ovatkin koko ajan lentoon lähdössä,
sisäinen moottori täysillä hyrräten.
Katse vaeltaa autiona siintävää hiekkarantaa,
haahuilee saamatta otetta yhdestäkään kiinteästä;
vain maailman yli kulkeneet mainingit
huuhtovat katkeamattomana jonona vesirajaa,
turruttavana rytminä johon voisi asettaa sydämensä.
Hypnoottinen toistuva kohina jää soimaan,
sulautuu vähitellen liukumalla sielun maisemaan
ja kuin huomaamatta imee mukaansa
temmaten ajatusten valtavirrat tuuliajolle.
Holtittomuus kutkuttaa suorastaan mukavasti;
enää ei huoleta ovatko santaan kantapäällä uurretut
rakkauden sanat yhä paikoilleen asemoituna,
vaiko aallon mukaansa hiertäminä,
veteen sulautuneena viestinä maailmalle menossa.
Jos eivät ole tallessa palatessani,
uurran hetkessä uudet odottamaan
aamu-unisen rakkaani saapumista tähän huomeneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi