NÄKEE NAAMASTA
Onko tasapuolisempaa kuin tuuli;
se kohtelee kaikkea kohtaamaansa samoin - kaltoin;
paitsi tuo lempeä lounaisen puoli,
ihanan herkällä siipisulan pehmeällä kärjellä kutittaa,
hivelee niin sietämättömästi,
että yksin tähän tolaan sattuessaan
sitä uskaltaa jopa nauraa ääneen...
HO-HO-HOTTAA koko luomakunnalle sielunsa riemu,
tai toisinaan - aivan tilanteesta riippuen,
hykertää sisäisesti hyvä olonsa itselle ilmi.
Tiedättehän;
se sellainen tunne kun kutittaa sisältä niin vietävästi,
eikä voi raapia - ei yletä.
Silloin on hykerreltävä, päästettävä hiljainen hirinä
purkautumaan karkuun suupielen raosta,
salaa - hieman samaan tapaan kuin seurapiireissä
lasketaan vatsasta ilmaa.
Jos joku lajitoveri sattuu tapahtumapaikalle,
hoksaa se heti mistä on kyse - näkee naamasta
ja kysäisee tietenkin jotain muinamiehinä,
käyttää kälmi tilaisuutta hyväkseen.
Minkäs teet - on synti olla lupaamatta,
pääseepähän sukkelammin jatkamaan auvoista oloaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi