iHMiSOTUS
Tokenevat pian kylmän vihat pohjolan mailla,
tilalle ehättää lempeä lämpimän kosketus,
haahuilee hehkeän lounaisen selässä;
yhtä kyytiä pesimään kiiruhtavien siipiniekkojen kera.
Rytmivikainen kevät asettuu kesäksi.
Yöttömän yön kiihko tarttuu kaikkeen elävään;
muutaman päivän päästä aurinko jää sijalleen
ja kiihottaa eläväiset sellaiseen wimmaan että.
Hoppu ynnä kiiru, hyörivä pyörivä hulina pulina,
laulu sekä loilotus - hoilaus, huuto,
kukin omalla upealla tavallaan;
hälisevä täystyöllisyys puolison ja pesän löytämiseksi
tai sitten päinvastoin.
Rietas kiima miljoonia vuosia,
tyyten vailla pienintäkään häpyä,
vain ja ainoastaan suvun jatkamiseksi - ilman häpeää.
Varsinainen elämän tarkoitus.
Siihen sekaan sotkeutuu ihmisotus;
putkineen, kojuineen, maastopukuineen
tunkeutuu intiimin sisäpiirin sisäpuolelle,
ryömii matelijan tapaan paratiisin liki,
änkeytyy lähes sielulle saadakseen näpättyä otoksen
aidosta vapaasta elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi