RANNALLA
Sielu harhailemassa autiolla merenrannalla!
Ihmettelinkin eilen ehtoolla,
mihin se lempohinen livahti heti
kun pääsin wankkureineni perille.
Nyt yllätän sen lähes housut kintuissa
ja lähestyn siksi varovasti;
vielä näkyy keskittyneen pakenevan luoteen perään.
Tuijottaa hamaan kaukaisuuteen,
horisontin taitse, pohjoisnavan yli,
jonnekkin Alaskan niemimaan huippeille.
Kykistyn ja lähestyn lopun matkaa lähes ryömien
kuni olen melkein liki.
Se kääntyy minua kohti levollisena:
"Et suinkaan yllättänyt kuoma,
tiesin että tulet noutamaan minut;
sieluton ihminen on kovin onea,
onsi sisältään - tyhjää täynnä.
Olen valmis,
minulla oli suora yhteys henkiseen kotiini
tästä meren yli - siellä on kaikki hyvin;
voin palata sinuun rauhassa.
Toki kutsuivat käymään,
mutta meillä on elämämme niin kuin käsittänet
ja se on elettävä täällä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi