PAKSUJA ViiPALEiTA
Olin vaiti seitsemän päivää ja yötä vältellen työtä;
käki räki, kakosteli ja kähisi - kukkui rastaan päälle,
kuovi lensi kaaren saaren yli viimeiselle jäälle,
huusi huudon kelteisillään helteiselle säälle.
Kurjet alkoivat purjeet levällään masurkan häälle.
Tuuli taivutti Raunin puun latvoja unimuurin yli,
vaivutti kepeään uneen keskellä päivää,
ei mitään häpyä;
pyhäpäivä huojuvien varjojen suomassa huomassa.
Siinä kaartelevien joukaisten alla,
trumpettisooloa kuunnellen,
katsellen valveunia samalla
kun sielu ratsastaa niiden selässä;
katsastaa seuraavaa kohdetta matkalle Kulttuuriin.
Ja rietut lounastivat mustissaan kerallani;
siivutettua unihiekkakakkua reteesti,
siinä Onnelan rantteella - paksuja viipaleita,
ilman ammutuksi tulemisen pelkoa.
Olimme saaneet välirauhan aikaan.
Muilla ohilentävillä niin kiire,
etteivät jouda hoppuisat siipispankkojaan
suppuun laittamaan - edes siksi toviksi,
jotta ihanista unelmista ennättäisimme jaakata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi