TÄKÄLÄiSiTTÄiN
Yöttömän yön tarinaa voi jatkaa loputtomiin,
jos vain itse haluaa;
se siitään muutu sen kummemmaksi.
Värimaailman kertomiseen saa uhrata
kepeästi tuhatkunta vuotta, hiljaisuuden kokemisen
lomittamiseen toisen tuhannen
ja yhä vain on edessä palapeli jonka palaset
poikkeuksellisesti sopivat jokahinen jokahiseen.
Mite's siinä suu pannaan?
Jos sitä ei elä paikan päällä,
on siitä tyhjä kiehittää jotain valtavan ihanaa,
eksoottisen kertakaikkista kiimaa ja hurmaa;
sielua ravistamaan kehkeytyvää myllerrystä.
Ei se onnistu pimeästä maasta käsin,
ei vaikka öitä muuten valvoisi kukkumalla.
Auringon tulee näkyä ilmi ihmisen lapselle;
silloinkin kun tumman harmaa pilvimatto on edessä.
Pitää osata nähdä mielessä se kultainen kehrä
joka puuntaa pumpulipilvien äärien takaa,
siintää lonkain lomitse näkymättä.
Että se se vain siellä on - hehkuva kurra horisontissa,
kaiken pilviromppeen takana, vaikk'ei näy.
Täkäläisittäin - pitää olla taiđis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi