KYNSiTULET
Aamu urkenee pehmeänä silona mattana;
jossain koin puolessa paistaa sateen läpi,
himmeää utua siilaantuu hyvässä valossa,
lipuu vuoren rinnettä kylkiä hipoen.
Heräämisen ihmeen jälkeen pökkyräiset aatokset
ovat seestyneet,
sielu liihottelee jo hyvän matkaa lokkiparven kera,
uutta aikaa tutkien.
Tämä päivä auvoisuudessaan on valmis heti,
ei tarvitse lähteä mihinkään;
maailma on tältä osin valmis.
Tämä huomen on pohjoinen laulu.
Kuinka tärkeää onkaan nähdä humeetissa
sama minkä silmät näkevät!?
Nooh - ehken kuriositeettina voisi pilkkoa pölkyn,
perkaa kirveellä sälöiksi
ja tehdä merenrantaan kynsitulet nokipannulle;
aivan vuoksen rajalle,
siihen missä vuoren huippu peilaa kuvajaisena.
Siinäpä ne somasti leiskuvat sitten liekit,
tuli maan-, veden- ja taivaanrajassa;
neljä elementtiä yhdessä;
ei sitä joka paikkaan sellaista tulta suoda luoda.
Eikä läheskään joka paikassa ole noin upeeta maisemaa.
VastaaPoista