TiRPUNEN KÄKÄTTiMESSÄ
Suu oikeinkin apposella, kuulimet höröllä,
kuuntelen rastaan kiivasta riemulaulua.
Jostakin kuusikon kätköstä laulaa toinen vastaan.
Pönttöpulainen tintti on tormata sisälle
ammollaan olevasta mustasta aukosta,
wiime hetkellä se äkkää kitani oikean laadun
ja päättää korjata.
Sen siivenkärjet kohtaavat silmäripseni;
tuon lähempää en ole koskaan
onnistunut vilkaisemaan rintahöyheniä.
Pyrähdyksen viileä ilma raikastaa
talven jäljiltä hieman ummehtunutta ilmapiiriä;
mikä sinänsä on luonnollista - ei yllättävää
tilanteen huomioon ottaen.
Toisaalta - en osaa kuvitella silti sitä tunnetta,
miltä tuntuisi seisoa keväisessä huomenessa
pois pyristelevä tirpunen käkättimessä.
Tunnen huvittuvani moisesta ajatuksesta.
Lisäksi en usko kenenkään uskovan mokomaa.
Niinpä kuvitteellinen tinttura pääse pinteestään
suurin piirtein säikähdyksellä - rinnustani tahrimatta.
En tuomitse ajatuksen haihatusta - jatkan kuuntelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi