KUOLLUT MUOViPUSSi
Varhainen herätys koiravahdin aikaan,
koillinen ravistaa wankkuria vuoron joka kulmasta,
ulinasta päätellen toistakymmentä metriä sekunnissa.
Se on hiinä ja hiinä;
tyyten paljaalla niemennokalla,
jossa vain muutama viimekesäinen heinänkorsi
ulottuu santa-aallokkoa ylemmä.
Tihrustan aikakonetta - edes sika ei ole pieraissut,
suden hetkeen on aikaa vielä kotvanen tovi
ja kukkokin jossain Höyhensaarilla mimmit kainalossa
siemailee makeita höyhenenpöllyytysunia,
uumoilee tulevia munia.
Unenpöpperöinen pakkaus,
koiru katsoo silmäkulmiensa alta tympääntyneenä;
tämä on tätä - huoh
ja loikkaa jatkamaan uniaan veturiin.
Pysäytän ensimmäiselle levikkeelle,
sade ropisee kattoon,
kuollut muovipussi lepattaa viimeisiä henkäyksiään
kulottuneessa heinikossa.
Sade ja tuuli sotkevat suunnitelmani,
eivät estä matkan jatkumista.
Kuuntelen kattoa - sataa kahtasataa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi